Pietron blogi

Valokuvatorstain haaste numero 42:

Hei taas. Valokuvatorstain aiheena on tällä kertaa kasvu. Voit tulkita aihetta vapaasti. Mieti kuinka annettu aihe on juuri nyt sinulle ajankohtainen, ihanteellinen tai mahdollinen toteuttaa.

Kuva on otettu tänään:

Lenkin jälkeen pysähdyn yleensä venyttelemään läheiselle kuntopisteelle tai miksi ihmeeksi niitä nyt yleensä kutsutaan. Kyllähän te tiedätte mitä tarkoitan. Jokaisen lenkkipolun varrelta löytyy näitä. Siellä on muutama tukki, joita voi nostella, yleensä myös leuanvetotanko sekä masokisteille suunniteltuja vatsalihaspenkkejä. No kuitenkin, kuva on otettu sellaiselta paikalta. Yleensä venyttelen pohkeita kyseistä tolppaa vasten ja teksti on tällöin lähestulkoon silmieni edessä.

Joka kerta alan miettimään kuka sen on raapustanut, missä tilanteessa ja että onhan kaikki nyt paremmin. Onko se ollut tyttö/nainen vai poika/mies? Joku on joutunut koulupäivänä kiusauksen kohteeksi ja hän tullut istuskelemaan kuntopisteelle, kyyneleet valuen ikuistanut olotilansa? Tai kirjoittaja on potenut yleismaailmallista teiniangstia, kun “systeemi” kusee? Ensirakkaus on pettänyt? Vanhemmat ovat alkoholisteja? Ehkä sen onkin kirjoittanut turhautunut & laskuhumalainen, baarista ulosheitetty keski-ikäinen mies aamuyöllä matkalla nalkuttavan vaimonsa luokse tai edellä mainitun miehen aviovaimo, joka ei haluaisi palata kauppamatkalta takaisin nyrkin ja hellan väliin.

Kuvan valitsin sen vuoksi, että kuvittelen sen (ainakin väliaikaisesti) ahdistuneen nuoren tekemäksi. Pienenä sitä oli jos jonkinlaisia kasvukipuja jaloissa, kun tuli kasvupyrähdys, mutta ne eivät olleet mitään verrattuna niihin teinivuosien henkisiin kasvukipuihin. Toisin kuin fyysiset, niin henkiset kasvukivut eivät taida itseasiassa lakata koskaan.